Elämä maalaisi taulun

Katson eteeni sen hetken kun hyperventiloiden irtautui intuition venttiili rakentaen kiinan ja ystävillä tilkki hävyttömän Itkien suruksi katuvan muurin Jälleen kunnes ennen Huoraa hurmaavana legalismi untenmaiden hangilla ketamiini Venäjän maasta kasvavat tiilet punainen joki siemaillen rohkeaksi viinin nielaiskoon uhriutuen valon virtaavan yli tulvivaksi kuninkaan niilin Näin kuten myös kasvakoon kaikista suurin joten olkoon suotakoon huolistamme luojamme hiilet elämän nousevaksi pilviin suhteellisuus eläköön kokevan ikuisen Joskus olisi Ei kuitenkaan Ei kauas pois ei viereltä karannut aikansa sisällä hetkenä soi maalaten läpinäkyväksi laulun vaimeana rytmi nauraa kuin huutava taulu Etkö syntynyt elämään lapsi, miksi ansoitat tilan mahdottomaksi täyttäen ymmärryksen käsittäen sen hyvästiksi hyväksyt pinnalla pysyköön ain saaton ajan kantava saman tulevaksi kohti seuraavan reunaa mitä pelkäät, suokoon pelko saatilleen edes Hukkuen mukana laajentuvat kuin menneet jälleen samaa unta kutsuivat Matkanko tajunnan hirttävät itsensä kokonaiset sytyttäen polkumme myrskyksi syntyvät sateeksi maiseman toiselle puolen siellä kun kissa viisareita kehrää Siunatuksi pyhimmän kasteen pyhimmäksi aina kauniina valmiina kaik muut avaa oven Monta on pöydän antimet juhlista kylläisin niin tyhjyyttä murhan kuiskaus syntyikö maille lopun peloton soturi varjo varovainen ja kuollut on kukka Turhasta ei tuhkaksi tuhlattuna luvattu kulta. Muistaa kaukaa valo matkaa pimeässä äänettömäksi kaiun On pimeä jo mennyt yö kuolevaksi näkijän unohdetun unta kirkkaimmat säkeet huuhtovat kyyneleiden luomat