Sotarmaiden

Polttaa naamareita tauluun soittaa sankareita verhot savuun mailin oppipoikii @mailista.fi apuun sotilaalle märkiä yllä variksia alle aikuinen kuvia kodin vastuun oppii, keltanokka ja tuhansia lapsia ja luutnantti luu, eka sota vai, muurasi umpeen sen josta äänet upeet kaikuvat jokaisen oravan torakan tielle ilmestyneen lotan tohti hymyillä ja orvon pojan ikävän kotinsa kyyneleitä, omat sivut sohjos Nokian saappailla komiat ja eläviksi seisovilla nyt ikiomat traumat ja tunteiden tulkki on tukkiva suut liian kukkivat puut joukkohautomon yllä pystyssä puujalka paikallaan pysyvät suursanat aivastaa, ja kysymään pysyviksi yskii hyvästit syntymään.