Henkiset traumat

Montakohan kertaa kelannu et täs tää nyt oli, koko elämäni ohi, selannu sen läpi eikä mitää enää mitä haluis nähä. Nähny liikaa, kokenu liikaa, sattunu liikaa, ei jaksa enää, kahlaa samas paskas kehää. Joka päivä on samaa, sängyssä vaa makaa tai sit jatkaa loputonta päihderataa. Mitä on elämä?? En mä oikeest tiedä, usko on loppu ja lakannu jo elämästä. Kuka sitä tajuu kuinka raskasta on menettää, ku tuntuu ettei kestä pää, pettää pohja elämält tääl. Kerta toisen jälkee hylätää, traumat pääs koitan syrjemmäl vaa sysätä. Mä tunnen sen et kohta varmaa rysähtää. Pään sisäl väkivaltasii aatteit, fantasioi siit et sais aiheuttaa tuhoo, niille ketä tuolla uhoo ja pisti mun elämän täysin pois raiteiltaan. Ihme et pysyny ees pystys, enkä rikkonu ees rystysiini. Mitä seki auttas et mä ne kusipäät tappasin ketä mua henkisesti hakkasi, käytti hyväks ja sit vaa pois nakkasi. Miten paljon pahaa voi paskat tyypit aiheuttaa? Onks omaa tuntoo olemas tai sydänt niillä ollenkaa. Paljon kysymyksii muttei yhtää vastausta, jätitte vaa pelkkää paskaa sisälleni, niin sysimustaa ja puhdasta vihaa ettei voi sanoilla ees kuvailla. Sanat ei voi tappaa mut sut haluaisin tappaa kuka tapoit mut sinä kesän ku kaikki oli muutenki mennyt. Kuka heikointa hyväkskäyttää on likasint saastaa ikinä, en tuu tajuu koskaa miten tollast roskaa voi kulkee meijän kaduilla. Suomi. Hyvinvointivaltio. Haista vittu todellaki. Ei tääl mikää oikeus päde, oikeus otetakkoon omaan käteen.