kiitollisuus treenii

Kävelen hiljaa, kaupunki hengittää, jokainen ikkuna kertoo omaa elämää. Mä en enää kysy, miks kaikki meni niin, ehkä vastaus löytyi niistä askelista kotiin. Opin, ettei kiire vie mua pidemmälle, välillä hiljaisuus puhuu kovempaa kuin sanat. Ja jos oon tänään vähän enemmän kuin eilen, se johtuu niistä päivistä, jotka melkein murskas. Kertosäe Kiitos siitä, etten jäänyt siihen kohtaan, missä luulin, ettei valo enää kohtaa. Kiitos niille, jotka näki mussa enemmän, kun en itse nähnyt mitään. Kiitos tästä hengestä rinnassa, toivosta, joka syttyy pimeimmässä illassa. Jos kaikki katoais huomenna pois, kiitollisuus jäis silti mun taskuihin. Verse 2 En enää mittaa itseäni numeroilla, vaan niillä kerroilla, kun uskalsin olla aito. Kaikki ei mennyt niin kuin suunnittelin, mut ehkä elämä tiesi mua paremmin. Ja jos joskus taas eksyn omiin varjoihin, mä muistan, miten pitkän matkan oon jo tullut. Ei täydellinen tarvi olla voittaakseen, riittää että jatkaa, vaikka askel kerrallaan. Outro Ehkä rikkaus ei oo sitä, mitä omistaa. Ehkä se on sitä, että osaa huomata. Kun päivä päättyy, mä sanon hiljaa: kiitos.