Rakas oot mulle

Muistan kun tavattiin, kaikki oli vielä sumuun peitossa, Mä olin hukassa, omassa pienessä keitossa. Sä tulit siihen, valasit mun pimeen huoneen, Annoit elämälle suunnan, annoit jotain tuoreen. Ei se oo aina ollu ruusuilla tanssimista, Välillä on huudettu ja vedetty pelkkää vitsistä. Mut sä pysyit siinä, vaikka oisin halunnu juosta, Sä nostit mut ylös tästä kylmästä suosta. ​(Kertosäe) Rakas, sä oot mulle enemmän ku tää maailma tietää, Sä oot se syy, miks mä jaksan tätä arkee sietää. Sun katseessa on koti, sun äänessä on rauha, Ilman sua tää elämä ois pelkkää tyhjää nauhaa. Sä oot mun ankkuri, mun valo ja mun tie, Mä seuraan sua mihin ikinä tää matka meidät vie. ​(Säkeistö 2) Mä oon vaikee tyyppi, mä tiedän sen kyllä, Pidän muureja pystys, enkä aina päästä lähelle. Mut sun edessä mä voin vihdoin riisua tän maskin, Sä näät sen pienen pojan, joka on vähän rikki ja raski. Kiitos et kuuntelet, vaikka mä vaan vaikenisin, Kiitos et rakastat, vaikka mä ite karkaisin. Sä oot mun kallio, johon mä voin aina nojaa, Sä oot se ainoo, joka saa mut oikeesti loistaan. ​(Silta) (Biitti hiljenee, vain piano ja ääni) Ja vaikka maailma kaatuis, mä seison sun takana. Sä oot se kaunein luku mun elämän kirjassa. Lupaan pitää huolta, lupaan olla tässä. Sä oot se ainoo, ketä mä tarviin elämässä. ​(Kertosäe) Rakas, sä oot mulle enemmän ku tää maailma tietää, Sä oot se syy, miks mä jaksan tätä arkee sietää. Sun katseessa on koti, sun äänessä on rauha, Ilman sua tää elämä ois pelkkää tyhjää nauhaa. Sä oot mun ankkuri, mun valo ja mun tie, Mä seuraan sua mihin ikinä tää matka meidät vie. ​(Outro) (Musiikki hiipuu hitaasti) Joo. Rakas oot. Aina. Kiitos kaikesta.