nnyt, aiva
Metsässä pohjois puolella, missä varjot hiipivät, Suomi yöt, kadonneet unet, unta ei löydy, Kuiskaavat männyt, saivat mieleni hämmentyneeksi, Melankolia kaikuu sumuisen sumun läpi. Tähdet ylhäällä, ne välkkyvät kuin hämärtyneet toiveet, Elämä on shakkipeliä, mutta olen jumissa vanteessa, Kylmät tuulet puhaltavat, mutta sydämeni pysyy lämpimänä, Navigoin myrskyjen läpi, yritän vain muuttua. (Jae 2) Muistot viipyvät, kuin pakkanen maassa, Joka askeleen, jonka otan, kuulet syvän hiljaisuuden, Menneisyyden ääniä, ne kummittelevat kuin aave, Tällä pohjoisella alueella, mies, yritän vain rantautua. Eksynyt kauneuteen, mutta se leikkaa kuin veitsi, Etsimässä merkitystä tässä hiljaisessa elämässä, Puiden läpi näen näkyjä tuskasta, Suomen metsissä, missä varjot jäävät. Metsässä pohjois puolella, missä varjot hiipivät, Puiden välistä kuulen, kuinka tuulet viipivät. Sammalen pehmeät askeleet, hiljaisuus ympärillä, Kävelen polkuja, missä menneisyys kätkeytyy syvällä. Yksinäisyys ei pelottele, se on mun ystävä, Katselen taivasta, tähdet on mun kenttä. Hämärä loistaa, kun kuu nousee ylle, Mielessä tarinoita, varjoissa ne vilkkuu. (Verse 2) Metsän sydämessä, missä salaisuudet piilee, Kivien päällä vanhat muistot, ne ei koskaan hiipu. Puiden humina kertoo, mitä ei ole sanottu, Sydän sykkii rytmiä, luonto on mun katu. Käsi puun rungolla, tunnen sen voiman, Nostan katseen, näen kauas, ei ole aikaa vaiman. Olen osa tätä maisemaa, juuret syvällä, Metsässä pohjois puolella, missä varjot hiipivät.
You may also like
Leave a comment
Metsässä pohjois puolella, missä varjot hiipivät, Suomi yöt, kadonneet unet, unta ei löydy, Kuiskaavat männyt, saivat mieleni hämmentyneeksi, Melankolia kaikuu sumuisen sumun läpi. Tähdet ylhäällä, ne välkkyvät kuin hämärtyneet toiveet, Elämä on shakkipeliä, mutta olen jumissa vanteessa, Kylmät tuulet puhaltavat, mutta sydämeni pysyy lämpimänä, Navigoin myrskyjen läpi, yritän vain muuttua. (Jae 2) Muistot viipyvät, kuin pakkanen maassa, Joka askeleen, jonka otan, kuulet syvän hiljaisuuden, Menneisyyden ääniä, ne kummittelevat kuin aave, Tällä pohjoisella alueella, mies, yritän vain rantautua. Eksynyt kauneuteen, mutta se leikkaa kuin veitsi, Etsimässä merkitystä tässä hiljaisessa elämässä, Puiden läpi näen näkyjä tuskasta, Suomen metsissä, missä varjot jäävät. Metsässä pohjois puolella, missä varjot hiipivät, Puiden välistä kuulen, kuinka tuulet viipivät. Sammalen pehmeät askeleet, hiljaisuus ympärillä, Kävelen polkuja, missä menneisyys kätkeytyy syvällä. Yksinäisyys ei pelottele, se on mun ystävä, Katselen taivasta, tähdet on mun kenttä. Hämärä loistaa, kun kuu nousee ylle, Mielessä tarinoita, varjoissa ne vilkkuu. (Verse 2) Metsän sydämessä, missä salaisuudet piilee, Kivien päällä vanhat muistot, ne ei koskaan hiipu. Puiden humina kertoo, mitä ei ole sanottu, Sydän sykkii rytmiä, luonto on mun katu. Käsi puun rungolla, tunnen sen voiman, Nostan katseen, näen kauas, ei ole aikaa vaiman. Olen osa tätä maisemaa, juuret syvällä, Metsässä pohjois puolella, missä varjot hiipivät.
Bars: Perfect 💯 Delivery: Perfect 💯 Impression: Perfect 💯