Nextin tekstin skriivaan kynällä, Tuhat reilu luonnost gmailis, jossain syvällä Hävinnyt satoja sanoja kuin kaatuneita kaatosateessa Maatuneita opetuksia, virheitä, tunteita luen rivien välistä kun musteella ei muistoja Lätäköihin kaikkia hävitä Kuten märäl paperilla valuu aa, äm ja eet, että Veet sanoistaan pois muistijäljet jääneen jälkeen oman käden jäljen loi Mut eihän niillä merkitystä Kun ne unohtaa ennen esitystä tai kesken lauseen, ja paniikki huuto vitutus vuorotellen stedaa elvytystä Kirjoitan omia omillani omistani vain Liotan sormia mustees kuin maalaisin kotiani viimeistelen luteet jotain koppia sormista tahroin kuten oppia somistaa harvoin. ni taiteilijat omistaan kaiken Vaatikaa vain jos se antaa jotain niin aikaa ja valmiina takas luopumaan Ei tarvi anteeks pyytää eikä itteensä myydä tai muita syyttää vaik tulin tänne vaa kuolemaan studion ikkunasta inee ja sinne hävis mikkikoppi savusta pimee sopimuksen lukkojen taa sata salamaa ja ukkonen taas soittaa novan house bändi voittaa omat houreet listalle nousseet ku bigmäkit Sikkii ku kirkko virpoo kolmea komeaa jumalaa isoo kanttorikin takatukkaa tuplana kiskoo Kantoi viinit hän ja antoi vinkkinä piispalle piiskaa ja kaatoi viininsä pisaraa myöten kiittäen, loppuja kiroo vihdoin vihasta kitka anto myöten yötä syöden sihisee sinisenä liskoo ei taivaan kirkasta peitä kiskomal silmille pipoo