Mistään mitään

en mä tiiä yhtään mistään yhtään mitään jossain korvien välissä nää ideat iteksensä itää koitan mieleni avarana semikakarana pitää et muistan pysyy ruodus jotain uutta joks päivä opettelen lisää taida pistää kamani kasaan ja lähtee kiitää aijon pää pilvis liitää revippä siitä mitä mitä mitä mitä sinä sanoa lopettappa se kitinä ja silmistäni katoa on aika alkaa niittää vihdoin kylvettyä satoa aikas kuluks vaikka sytyttele valoja ettei pieni pääsi yksin pimeässä hajoa valoja varjoja oletuksia arvontaa itsekkäiden kusipäiden epäjumalien palvontaa viidettä päivää taas yhtä soittoo valvotaan heikoimmilla akuutisti iski päälle psykoosisarjoja ei tää elämä enää paljon kummempaakaan tarjoa jollet pysty näkee myös valoa eikä pelkkää varjoa saatetaan tyytyy saamaan pelkkää lämmintä kättä haaleaa kuljen eteenpäin laitaa pitkin suoraa sekä kaarevaa etsin sateenkaarenpäästä kuuluisaa suurta kulta-aarretta ei enää kysymyksiä toiveita vaateita ei mistään minkäänlaisia vakuuksia ei takeita olkoon tulevat päiväs sourin tyyliin yhtä makeita sillonki ku niskaas rysähtää tonnikaupalla loskaa paskaa ja rakeita