Juu

Monta kertaa menny sieltä missä ei näkyny suoraa tietä. Menny ku vailla mieltä en voi sitä kieltää et mitään sellast ei oo miten oottas vielä . Monet kadut ja niitte kulmat , monet mutkat ja monet riivaavat pulmat. Oliko ne turhat, ku tervet järkee murhas, saatan vähä surra ku ei tullu multa sitä mitä piti vaa tunteet haudas mullas. Hetkittäin ees päin, kevättä nään ja jäät mut mäkö jäin, no ainaki selvisin selvin päin. Sieluni kiittää jo taivaas liitää, sydämeni suli ja katkeruus viiltää. Huh huh, mäkö voisin muka muuttuu, no tottakai, vaik monet vääntää omaa juttuu. Taas kerran sen verran saan rakastaa et alkaa tuntumaan silt et alan oikeesti muuttumaan. Otin täl kerran itteeni niskasta, ja teki mieli viskata. Virheet, virheet nii monet kirjeet jotka kirjottamatta jäi ja silleen. Rakkaus oli kaukana ku ajatukset alko laukata, etsin pitkin tuttui korpimetsii ja upposin omiin vesiin. Hurmos oli järjen puutos , sain oppiläksyi kalliit ja sillä mallil jatkan tätä ralliii etten enää mee sallii itteeni tunteeni vangiks. Matkantekijä ja mehtään menijä, valan pettäjä , vanhojen velkojen perijä. Turha sitä sepittää, et helpol tuli setit nää, ne vaati elämää ja hermoi kestävää, arvatkaa kui paha oon parhaillaan. Herra pyhittää ja Herra antaa armon, ja ku kyse must, nii sitä tarvii paljo. Joskus arvon ku houkutusta tarjol, et pitäsköhä vetää tää pää jäävesi sankkoon. Et alkas helpottaa ku varmaa taas verottaa vanhoi ajatuksii miettii pelolla . ja aivot pellolla kaivoin jälleen kaiken kerralla, ylös paskaa ja sitä vaa sit jaksaa. Ja jaksamaan mut on tehty, vaik pienist oviaukoist menny, tekstei monii tehny ja käteni niist pessy. Auttakaa ku takaa jahtaa sama riippuvuus joka huus et jos vedät nii et löydä ittees hirsipuust. Vaik varmaan löytäsin, viimeset vedot ja silleen, vetäsin elämän ja uskon sileeks, voin myöntää mut kipeeks ku mietin mun nimee, löydän monta virhet. Pakko tehä jotai, pakko mennä tollain. Saanko vielä lisää saanko tiellä mitään. En oo mihkää mitää menny pitää ja se sana pitää. Mihkä sitä pitäs. Ehkä joku kertoo, ku en saa ite selkoo ja kaukana oon rennost. Monii kovii juttui, sopii sotii, kans tuttui mult puuttuu.