kohtalon iva

Kävelin pitkin öisin katuja näitä Potkin pikkukiviä kadusta irronneita jäitä manaan että kohta alkaa putoomaan päitä mutustelen elämän eväitä koitan itsetuntemusta rippeitä kasaan keräillä uuteen tulevaisuuteeni jokaisena uutena aamuna toiveikkaasti heräillä Keskitän huomiooni vähän ärräpäitä ja ärinää eikä milläänä kai oo väliä enää Kutittelee Jännästi vatsaa jännäperhosten värinä muurahaisten kipityskin välillä En tarinoitasi väritä niistä ees oo niin väliä kuuluuko jo korvissa rumpujen pärinä Jatkuu edelleen korvissa särinä Nään musiikin miljoonansa eri värinä Jotain sopivasti uudempaa tuut varmasti uudestaan tunteesi vaihtamaan suurempaan Ja luulenpa tai kun ainaki kuulemma Tulinen kohtalon ivan suudelma teholtaan. väkevin on tuoreena Elämä joka saatanan päivä taisteluu Erilaisten uusien tuulien haistelu Koitetaan keksii arkeen vaihteluu vältetään arvailuu salailuu en halua kuulla jos sulla on salaisuus Mut kiva jos mun mukaan taisteluun tuut et tuu ikipäivänä unohtuu Sitä mukautuu ku mukaan lupautuu Tarpeen mukaan uhrautuu aikaa tolkuttomasti tuhlautuu mut se kuuluu tähä juttuun Taas setti sekavaa huttuu vetää kulmat ruttuun et voi koskaan luottaa sataan tapaan tuttuun tuut tulevaisuuden mukana tuovan tiedon tulvaan hukkuu Pää pyörällä sitä miettii oisko vaan pitäny jäädä nukkuu Jotain sopivasti uudempaa tuut varmasti uudestaan tunteesi vaihtamaan suurempaan Ja luulenpa tai kun ainaki kuulemma Tulinen kohtalon ivan suudelma teholtaan. väkevin on tuoreena