Päiväunihaavekuviin

herään aamulla unet silmistä karistan kerään itseni tiltistä meinaan kaatua puheet filmistä sen parissa herään sekiksistäni pää pilvistä vedän henkeä itteeni avitan minkä kerkeän kilpaa kans katseeni haritan unet viimesetkin ravistan harteiltani samalla muistot painajaisestani karistan sen saman parista itseni löydän oon ku joku nightmare roomin barista silti päivisin esitän tavista ei jaksa turhista kitistä marista ei mua kummitukset alista salaliittoteoreetikot valista en seuraa hiihtoo enkä jalista mut tän itsensä tuntemisen paris alkaa olla aika pitkälti valmista ne kulkee mukana tulee uniin olo tukala änkes jopa päiväunihaavekuviin alkaa loppuu kiinnostus tähän soppaan ja koko huviin välil vaikee muistaa mistä ja miten mä oikein tänne tulin matka kuulemma tärkeempi ku määränpää mut kai seki riippuu vähä siitä et mistä ja mihin ylipäänsä lähdetään tehdään liianki usein niin ku käsketään eikä muisteta seuraa sitä omaa polkuaan valaisevaa sulle varattua tähteä matka voi olla raskas eikä yksin jaksais aina pidemmälle vaan lähteä suomalaisittain hammasta purraan yhteen tunteita koitetaan piiloon kilpaa naapurin kans kätkeä ne kulkee mukana tulee uniin olo tukala änkes jopa päiväunihaavekuviin alkaa loppuu kiinnostus tähän soppaan ja koko huviin välil vaikee muistaa mistä ja miten mä oikein tänne tulin