ystäbä

Sanoit, että ystävyys oli kuin kesäyön taikaa, Mutta nyt se tuntuu kylmältä, kuin jäätynyt aika. Muistatko hetket, kun katsoit silmiin, Kuin universumii, ei ollut mitään rajoja, ei syitä. Käveltiin yhdessä, aina kuljettiin Nyt tunnen vain tyhjyyden, se on melkein pelkkää haaveta Sanoit, että olet mun, nyt kysyn, missä sä, ystävä olet ku liekki, hiippuu nyt se on vain häilyvä sä. Kuvittelin tulevaisuuden, unelmat korkealla, Nyt ne on hiekkaa, virtaavat vain ohi, vailla. ystävää on kuin taulu, johon ei voi maalata, Miksi ysvyys tuntuu, kuin olis vain vaalennut kaala? Kaikki ne sanat, mitä et olis voinut sanoa, Nyt ne kaatuu päälle, kuin raskaat sateet, ei lohduta. Muistot on kuin varjot, seuraa joka askeletta, Ei ystävä tuntunut ystävältä vaan kylmältä kiveltä jonka vieres aina pelot tuntu todelta ja muistot tuli vaan mieleen niist hyvist hetkist ku kaikki oli viel hyvin ennen coronaa joka eroti meidät toisita pitkän matkan päähän eikä sen jälkeen olla tavatu enään