F.ado 40520. KUOKKALA vihreänä on se vanha ihmemaa, nimeltään kuokkala, oli ainakin silloin aikanaan.. nyt vaan kerrostaloja, Tuplalähiö, ja muuta jännää, kuka sellasta jaksaa, harva muistaa koivubaarin, minä ainakin, Jossa kaadettiin leka muutama. katselkaa, vaan parvekkeelta, soitelkaa taas turhaan kyttiä, kun baarissa ei oo pukua, turpaan tulee ja leuka murtuu. sitten ottaa, samalla kahvit ja donitsit. kysyn vaan.. aina uudelleen. onko turhempaa, kun uliseva tarhantäti, joka sai jo harmia aikaan ysärillä! potkut vissiin tuli monelle töistä! Kun vietti liikaa aikaa yössä, On se työlästä, Mutta moni tietää ja ymmärtää. uusivuosi kun tulee, sillon posahtaa, kaupalla usein jotakin tapahtuu, porukkaa kyllä mahtuu, Pamahdus tulee, ja posse haihtuu, nostivat kytkintä kohti helvettiin, eli pois meidän kotikulmilta, ei haittaa jos possella ei oo suuntavaistoo, Eivät ole välillä ainoot. tuskin etsit mitään messistä, muistaako ihmiset sitä jännää paikkaa? skede oli mukana, ja kurbit halusi olla kaukana, kruukedit ja noset meni helposti, kamat meni vaihtoon nopeasti. "se on kuokkala, (kertsi) kotikulma on, jonka muistan, Nyt, aina ja yhä, moni siellä kyhää, ja ryyppää, sen mä ymmärrän, mukamas ei polteta paljon, siitä en kyllä tiedä, kun en näe savumerkkejä." joka kesäpäivä, Dallasin marketilla, muidenkin puolesta, Aloitin alusta talvella. 90 luku, elämä käsite jo kuokkalassa, Avioerolapset, Samanlainen kuin minä, Sekakäyttö ihmisten ihmemaa. puistot koluttu, monesti horjuttu, vuodet notkuttu, kaljat maisteltu, ja päät raasteltu. Vuosia sitten tuli sanottuu. palaan varhain aamusta, en muista mistä, Helppoa oli jossain määrin, iltaa pitkin muistissa, Parissa puistossa, Ainakin formula. hauku kuokkala uusiksi, laitan korvan taakse muistiini, kolusin ja ovet kyllä avasin, halusin tehdä asioita uusiksi, monella koodinimellä tahtoo kävellä, aja järkevästi järkevällä tiellä, sekä älä sikojen paskoja tahdo niellä, kiellä kaikki !. ei tahdo totuuksia niellä,, ei kytät totuuksia aina myönnä, kysyppä kuka on työssä, eli ikuisessa yössä, jaa pakka, ja rähise myöhään myöhän edessä. yli kuokkalan sillan, illan ja salassa muistissa, kasva ihmisenä maskipäässä, sää et tiedä. kieltosanat kasvaa, arvaa kuka arvaa, ja karkaa kuka sama sanavaras lopetti. toimeentulo ikuisti varmasti, niinkuin ikuinen uho, ja tuho joka ratkesi kuin kusis aamumurot, sana vielä niin haen ne keittokurkot. "keittokurkot, samanlaiset heitot, ja otot. mieti minne menet, sen selittelet, kunnes hengittelet samaan peliin, pääset sellaseen saliin josta pois pääse ei, ei ikinä" eroon ei lähetä, eloon koko vuosi vaan koko kuokkalaan. kesä höllii. kaiken kuosi pölli jos nekin tahot, lahot laittomat maailmat, jotka ei sano vaikka mutkissa matkoissa lauvot paskaa, kierrän ne katkot ja jaksot jotka putkat neuvoi. tuli tulet ja nesteet ja sitä en suunnittele. kaipaat niin, siitä sit uudistuksiin, kello kyllä palaa, ja arvaat, jos peelot arvaa. oikein! hummeri mielikuvituksessa, ainaki halvalla kummelissa, mäkkärin sopimus huvituksessa. "hiiren hiljaa pitää muistaa, että tässä laiffissa, ei kestä kompassi istumista, koska voi moikkaa ja kotia vie." kaunis illan MAIJAn." remixit ei loista!. "noita en kestä"... joita hoidetaan, joka hoitaa toistamista mistä toistaa, voi koittaa, loistaa älypää saatana kun pyrähtää, kuokkalan jäbä on tässä. SAATAT juuttua menneeseen, AIVAN kuin vanhanliiton sekopäinen kuokkalalainen, JOKA kuului perheeseen jossaki päin. ennen sanoin tyhmää, ja tylsää kun skedemaa meni ahtaaksi, annan itselleni anteeksi, ja muutin slangini kuokkalaksi. maineeni meni yllättävän paskaksi, kun homma meni raskaaksi, ei sana kerro! kuinka paskiaiset sen maksaisi... vaikka aikanaan kauppojen pihassa, on välillä niitä vitun lasinsiruja, nitkuja monella potilaalla, Jotka kömpi naapuri ojasta aamulla, sairas.. on liian kevyt ilmaus! en suosittele koskaan naksuja, oli monella sanat kyl liian överiä, eetuja naamaan, Ei ole tulevaisuutta, sellasia joskus huvikseen käytellään, murheet alin-kioskilla murkinalla korjataan.