On yö ja loputtoman monta tähtilaivaa Kulkee hiljaa yläpuolellani läpi taivaan/ Aikaa on kulunu mutta mieltäni painaa Ku unohdettii minkä etee yhes nähtii vaivaa/ Se on varmaan tää pimeä mikä pistää miettimää Joskus puoliunessa sun hahmon vieres vielki nään/ Koitan halata mut sit katoat ilmaan Tuuli kuiskailee korviini sun sanoja hiljaa/ Makaan tässä missä me niin usein maattiin Missä suurii suunnitelmiaki usein laattii Haaveilin hölmöjä ja sie haaveilit mun kanssa Valon säteet ikkunasta laineili tukassas/ Kaivan laatikosta kirjees esiin Se tuo hymyn suupieleen ja silmist pilkkeen esiin Alan raapustaa paperiin muistojani tosi herkkiä Kirjeeseen johon en koskaan laita postimerkkiä/ kertosäe: Päästän kynäni taas lentoon Ja se saa mun unelmani paperille kertoo Kuvittelen että luet sanat hymyillen Ja mietit mua hetken/ Päästän kynäni taas lentoon Ja se saa mun unelmani paperille kertoo Kuvittelen että luet sanat hymyillen/ Tunnit kuluu kynä puhuu kynä kuluu Ilta tummuu ja oon pukeutunu pyhäpukuu Makaan alastomana vaarattomana Hiljaisuus o tarttunu minuu kylmän sanattomana/ Naura mun kuullen ja laula mut uneen Ennenku yksinäisyyden talvi hautaa mut lumeen Vaik tajuan muuttuneen jo menneen Haluun kaiken olevan niin kuten oli ennen/ Piirrän kömpelön sydämmen kirjeeni kuoreen Tietäen ettei se koskaan poistu tästä huoneest Kaikenlaista hassuu mietin unissani Ja nään kaikelaista kummaa mielikuvissani/ Silloin kun leuan haivenet on muuttunut parraksi Ja tukka harvaks ja purukalusto tekohampaiksi Kun lapsieni lapset sanoo mua papaksi Sie oot siinä vieressä kasvanu mun kaa vanhaksi/ kertosäe: Päästän kynäni taas lentoon Ja se saa mun unelmani paperille kertoo Kuvittelen että luet sanat hymyillen Ja mietit mua hetken/ Päästän kynäni taas lentoon Ja se saa mun unelmani paperille kertoo Kuvittelen että luet sanat hymyillen/ Mutta olen vihainen mä hymyile en/