En keksi mitään aihetta, edes yksinäistä tyhjää Lausetta syyllisenä leikkivät tyhmää kielestä roikkuu talvet kaiteesta yritä nyt luoda, juoda verta makeaa Synnytä syksyn luoja kerta on niin sakeaa Viinipullon etiketti kertoo susta kaiken vaikenee vieras kun itselleen sai sen Mut joskus mä vielä nain sen, ai sen naisen vai tai kosinki vain itseäni, saisin korkata koko pullon pitkän hyvän yön suukon aamuhämärässä lamput sammuu ja väkisin rakastun viimeiseen hengenvetoon muistoon sen hukun pohjaan ja vasta tuntuu et hereille eloon Ja siten tää tarina alkoi ja  siten se meni  aina loppuun asti pieni lapsi  loppuelämänsä harmit niisti kuin synkin kantri biisi en nyt muista mikä sen nimi Mut ne 3 varjoa valottoman riimi Oisin ehkä voinut olla myös sulle jotain jotain vähän parempaa mut siksi tääl sanomatta selvät sävelet tahdin laimentaa Oon eksynyt stadin valoihin oon kuollut alle  stockan kellon varjoihin Oon syntynyt uudestaan sokeena kai siksi että pystyn maistaa tuoksut elämän, sekä selkä edellä kuulemaan kuiskauksen kuolleen veljen, ettei turhaan tarvi pelätä kuoleman edes